Blogi

Kohti onnistunutta kehitysprojektia, osa 5: Onko ratkaisu etukäteen valittu?

Maanantai 1.10.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

rm_200_vaihtoehto2.jpgTarjolla oleviin ratkaisuihin - niin tietoteknisiin kuin muihinkin - on helppo ihastua ja jopa rakastua. Ihastuminen ja rakastuminen ovat monissa yhteyksissä hyvä asia, mutta kehitysprojektissa näin ei välttämättä ole. Uskomme helposti, että ihastumisen tai rakastumisen kohde on ainoa vaihtoehto, joka tekee meidät onnellisiksi. Se estää meitä tutkimasta vaihtoehtoja. edessä on vaihtoehdottomuus.

Ystävän tai tuttavan hyvät kokemukset omassa ympäristössään nyt meillekin tarjolla olevasta ratkaisusta saattavat harhauttamaan meidät uskomaan, että juuri tuo sama on meillekin saatava. Peliin voi astua myös kilpailuhenki, jonka mukaan kyllä meilläkin tuo juttu otetaan käyttöön. Myös myyjät ovat hyviä saamaan meidät uskomaan, että heidän tarjoamansa tuote on paras ratkaisu.

Jos ratkaisu valitaan etukäteen, kaikki vaihtoehtojen tutkimiset ovat turhia. Konseptointi voi olla turhaa, ja helposti projektin valmisteluun osallistuva henkilökunta turhautuu. Selviytyminen edellyttää asennemuutosta, jossa unohdetaan vaihtoehdot ja aletaan miettiä, mitä valitulla ratkaisulla voidaan tehdä ja miten.

Jos on onnea, lopputuloksena voi olla onnistunut lopputulos. Osin tämä riippuu siitä, kuinka projektiorganisaatio ja liiketoimintajohto sitoutuu ennalta valittuun ratkaisuun. Jos sitoutumista ei ole, projekti kannattaa lopettaa heti. Asiaan vaikuttaa myös projektin koko. Jos projekti on laajuudeltaan pieni ja nopea, onnistumisen mahdollisuudet tässäkin tapauksessa ovat paremmat, varsinkin jos ratkaisu osoittautuu käyttöönottovaiheen jälkeen hyväksi.

Parempi vaihtoehto on, että projektin valmistelu viedään läpi vaihtoehtoja tutkien. Mietitään, missä on yrityksen kilpailuetu nyt ja tulevaisuudessa, ja varmistetaan, että näitä ei projektin lopputulosten käyttöönoton myötä menetetä. Ratkaisun tarvitsee muilta osin olla vain riittävä, joskin silloin on varauduttava isoon muutosjohtamiseen.

Ratkaisun kiinnittäminen aikaisessa vaiheessa on kuin oikopolku. Monet suunnistajat tietävät, että harvoin oikopolku säästää aikaa. Usein se on harhapolku.

Kirjoittaja, tietokirjailija ja tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki, on tutkinut tietojärjestelmäprojektien onnistumista vuodesta 2009 ja julkaissut aiheesta kaksi kirjaa. Hän on myös Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry:n hallituksen jäsen ja tietoyhteiskuntatoimikunnan puheenjohtaja.

Avainsanat: onnistunut projekti, johtaminen, kehitystyö, digitalisaatio, toimintatapamuutos, muutosjohtaminen

Kohti onnistunutta kehitysprojektia, osa 3: Varaudu muutosjohtamiseen!

Maanantai 17.9.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

rm_200_vaihtoehto2.jpgLähes poikkeuksetta jokainen kehitysprojekti tuo mukanaan muutoksia. Juuri siksihän kehitysprojekteja viedäänkin läpi, että joku asia muuttuisi!

Toisaalta, kehitysprojektin nimenomainen tarkoitus voi olla muuttaa jokin tai jotkin toimintatavat toiminnan tehostamisen tai vaikkapa laadun parantamisen vuoksi. Jopa ns. tekninen uusimisprojekti johtaa lähes poikkeuksetta muutoksiin.

Toisin päin ajatellen; moni projekti epäonnistuu muutosjohtamisen puutteiden vuoksi. Joko muutosta ei ole johdettu ollenkaan, se ei ole kohdistunut oikeisiin ihmisiin tai se ei ole tehonnut. Jos tekeminen jatkuu uusista toimintatavoista ja järjestelmistä huolimatta kuin ennenkin, seuraukset voivat olla vakavia.

Johtajien joukossa on edelleen liikaa niitä, jotka suhtautuvat liian kevyesti tai jopa väheksyvästi muutosjohtamiseen. Vallalla on ajatusta, että organisaation pitää itse vastata sopeutumisestaan uuteen tilanteeseen. Jossain ideaalitilanteessa näin voi käydäkin, mutta se vaatii keskivertoa valveutuneemman henkilökunnan. Ilman muutoksia ei hyötyjä saavuteta. Keskiverto yritys ei taivu muutoksiin ilman johtamista. Ja johtaminen on johtajien tehtävä.

Kehitysprojektin projektipäällikön valtuudet eivät yleensä riitä liiketoiminnallisten muutosten läpiviemiseen. Olenkin pilaillut, että projektipäällikkö huomaa mandaattinsa pienuuden viimeistään kutsuessaan liiketoiminnan väkeä koulutuksiin. Projektipäällikön osaamisen, auktoriteetin ja hurmauskyvyn varaan muutoksen läpiviemistä ei pidä laskea. Liiketoiminnan johtajien on siitä otettava vastuu.

Olen itsekin kirjoittanut muutosjohtamisesta kaksi kirjaa  Muutosjohtamisen oppaan ja Sano se selvästi! -kirjan, joka opastaa muutosviestinnässä. Olennaista muutoksessa on pitää muutostahto muutosvastarintaa (eli oppimisahdistusta) suurempana ja se kannattaa tehdä vähentämällä muutosvastarintaa psykologisen turvallisuudentunteen lisäämisen keinoin. Lisäksi kannattaa panostaa asioihin, jotka yhtä aikaa lisäävät muutostahtoa ja alentavat muutosvastarintaa. Johdon karismaattisesti esittämä uskottava positiivinen tulevaisuuskuva on yksi sellainen.

Muutosjohtamista ei aina mielletä kehitysprojektin osaksi ja siksi se jää usein osin projektin ulkopuolelle ja yksin liiketoiminnan vastuulle. Ja jää usein tekemättä. Projektin käyttöönottovaiheeseen on saatettu sisällyttää uuden järjestelmän ja uusien toimintatapojen luokkamuotoista kouluttamista, mikä on hyvä alku. Mutta kouluttamista ja harjoittelua tarvitaan monenlaista ja siten kullekin oppijalle sovitettuna, että hän tuntee selviytyvänsä muutoksesta ilman pysyvän tai väliaikaisen osaamattomuuden pelkoa.

Hyvin toteutetulla muutosjohtamisella säästytään vuosien tehottomuusmurheilta. Suosittelen!

Kirjoittaja, tietokirjailija ja tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki, on tutkinut tietojärjestelmäprojektien onnistumista vuodesta 2009 ja julkaissut aiheesta kaksi kirjaa. Hän on myös Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry:n hallituksen jäsen ja tietoyhteiskuntatoimikunnan puheenjohtaja.

Avainsanat: onnistunut projekti, johtaminen, kehitystyö, digitalisaatio, toimintatapamuutos, muutosjohtaminen